Kamalan ihana positiivisuus

                               4.12.2014

Positiivisuus - Sen perään kuulutetaan paljon. Sitä haetaan, sitä halutaan, sitä ihaillaan, jopa vaaditaan...ja sitä inhotaan. Miksi kukaan inhoaisi POSITIIVISUUTTA?! Ehkä siksi, jos sen näkee jossain muualla, kuin itsessään. Toisella tai toisilla sitä on, kun taas itsellä on ärtynyt, stressaantunut, katkeroitunut tai kyllästynyt olo. Eli ei naurata - ei oikeasti naurata. Huoleton, iloinen ja positiivisesti suhtautuva ihminen voi olla silloin, kuin liian kirkas auringonsäde - naama vääntyy väkisinkin ruttuun, silmät siristää ja katse painuu alas että voisi edes vähän nähdä eteensä. Tuo ärsyttävä valo-ilmiö saa hamuamaan pimennysverhoa väliin ja ajaa käpertymään takaisin omaan synkkään kiukku-koloon, jonka ovessa lukee "Tyytymättömyys".

Tässä ei ole nyt kyse siitä, että olisi vain päivänsäteitä ja menninkäisiä. Tässä on kyse siitä ihmisjoukosta, joka ei kykene kohtaamaan aidosti tunnetta, että itseltä puuttuisi jotakin ja sen puuttuvan näkee oleilevan jonkun ihan muun, kuin itsensä luona. Se muistuttaa liian näkyvästi siitä, että oma elämä ei ole nyt tyydyttävää ja sen sijaan että tunnistaisi tuon tunteen, se käännetäänkin nopeasti toisinpäin; Sinulla ei voi olla mitään annettavaa minulle, koska minulla on jo kaikki mitä haluan, mene pois, olet tarpeeton! Yleinen tapa on pyrkiä ikäänkuin tartuttamaan omaa pahaa oloa noihin "ällö-positiivisiin" ihmisiin. Puhun nyt passiivis-agressiivisuudesta.

Se voi olla vitsin varjoon naamioitu piikitys, epäystävällinen käytös ilman näkyvää syytä, jonkun ikävän muiston nostaminen esiin tarkoituksena saada niin sanotusti "hymy hyytymään" tai se voi olla yritys mitätöidä toisen aihe iloon osoittamalla ja suurentelemalla asian negatiivisia puolia. Pitäähän iloista ihmistä noin niinkuin ohimennen muistuttaa siitä, mitä kaikkea negatiivista maailmassa - ja erityisesti hänessä ja hänen ilonaiheissaan on.

Agressiivisuus voi olla myös täysin suoraa; nimittelyä, pilkkaamista, riidan haastamista, tai sabotoimista. Kaikissa yhteistä on tahallinen loukkaaminen vastaiskuksi siitä, että joku toi valonsa liian lähelle. Silloin uhkana on, että Tyytymättömyys-kolon tunkkainen pimeys ja suttaisuus voisi paljastua joko itselle tai vielä kauheammassa tapauksessa: muille. Usein se myös muistuttaa hyvin kipeästi siitä, että jonkun asian omassa elämässä tulisi muuttua ja sen muutoksen eteen pitäisi tehdä itse jotain. Kuinka raivostuttavaa. Tuo ärsyttävä positiivinen kuvotus tulee lupaa kysymättä ja yrittää pakottaa katsomaan peiliin. Ettäs kehtaakin.

Tämä asia, tai paremminkin ehkä ilmiö, nousi mieleeni yhdestä Jutta Gustafsbergin julkaiseman kuvan aiheuttamasta keskustelusta. Kyseessä oli kuva Fitness-kilpailun voittajasta, joka piti pokaaliaan ylhäällä. Tämän naisen kasvoilla oli voimakas onnen ja ilon tunne - voittajan tuuletus. Jutta oli todennut lyhyesti olevansa todella iloinen voitosta, sillä sen eteen oli nähty erityisen paljon vaivaa. Hänen mielestään kuvasta välittyi todellinen ilo ja siksi hän halusi jakaa sen muillekin.

Yksi kommenteista pisti silmiini. Siinä haukuttiin kuvan naista kamalan näköiseksi ja rumaksi, perusteena fitness vartalo-tyyppi. Jutta oli kommentoinut asiallisesti, ettei hänen mielestään ketään saisi haukkua niin rumasti. Kyse on kuitenkin ihmisestä. Vastauksena oli tullut muutamia tyypillisimpiä ivoja; Olet tekopyhä ja tämä on mielipide kysymys:minulla on oikeus olla kanssasi eri mieltä!

Lähes klassista. Mitä ikinä tuo onnellinen voittajan kuva toikaan haukkujan silmien eteen, sitä voi vain arvailla.Piti kirjoittaja fitness vartalosta tai ei, niin on sanomattakin selvää, että se ei ollut  todellinen syy. Yksin jo se nosti varmasti kiukkua, että joku haluaa jakaa iloa ja pystyy iloitsemaan muiden ilosta. Jopa toivoa iloa kaikille. Jutan postitiivinen ja inhimillinen - eli järkevä toteamus morkkaamiseen oli piste ii:n päälle. Mörököllin silmiin tulvi liikaa valoa ja aikansa syljeskeltyään hän kääntyi takaisin pimeyteensä, valoa pakoon. Siellä sitten oikein vellotaan katkeruudessa ja inhossa pitkän aikaa, kun taas kuvassa ollut voittaja hymyili edelleen ja Jutalla oli kaikki oikeus jatkaa matkaansa samalla iloisella asenteella. Mörökölli oli ainoa, jonka suupielet vääntyivät taas hieman enemmän alaspäin vaikka hän kuinka aina virnistää esiin astuessaan.

Onneksi kyseessä on kuitenkin suht pieni joukko. Suuri osa ihmisistä tuntee olonsa positiiviseksi ainakin useimmiten ja haluaa hyvää itselleen ja toisille. Mainittakoon, että tässä aiheessani en käsittele niitä, joilla sairaus on vienyt positiivisuuden masennuksen tai muun psyykkisen ongelman kautta. Heillä ei nämä tälläiset "luonnonlait" päde, sillä kyseessä on taistelu sairautta vastaan ja he painivat omassa rankassa sarjassaan. Tarkoitan nyt vain sitä mörrimöykky-jengiä, joka rypee tyytymättömyydessä ja elää toisten kautta toivoen, että mahdollisimman moni liittyisi heidän synkkään koloonsa. Tämä porukka ei halua, kykene tai uskalla katsoa peiliin. Heitä yhdistää ajatus: "jos minulla menee huonosti, niin haluan että sinullakin menee huonosti."

Heillä on myös vastakohtansa. Se vastakohta on porukkaa, jolle  iloinen ja positiivinen ihminen herättää hyvää mieltä ja hänen seurassaan viihtyy. Positiivisuuteen voidaan pyrkiä samalla liittymään, koska se vaikuttaa niin hyvältä ja usein positiivisuus silloin tarttuukin. Halutaan aidosti hyvää itselle ja yhtälailla kaikille muille. Toisen iloon liittyminen tuottaa iloa itsellekin ja positiivinen yhteishenki vain kasvaa tälläisessä porukassa. Aitoa elämäniloa.

Kolikoissahan on aina ne kaksi puolta, niin kuin sanotaan. Oletteko  huomanneet, että kolikossa on myös kolmas puoli? Kehämäinen reuna kiertää täyden ympyrän kolikkoa sivusuunnassa. Niinpä tässäkin asiassa on myös keskitiellä kulkijoita. Uskon, että tämä joukko edustaa enemmistöä. Ei ole vain positiivisia ja negatiivisia suhtautumisia toisten myönteisyyteen ja elämäniloon, vaan on myös neutraalia suhtautumista. Positiivisuus ei ehkä herätä itsessä iloa ja halua yhtyä iloon, mutta se ei myöskään ärsytä. Silloin toista yleensä onnitellaan täysin vilpittömästi tai jotenkin muuten huomioidaan toisen ilo. Sitä ei vähätellä eikä mitätöidä eikä ole tarvetta pyrkiä poistamaan sitä. Iloon ei kuitenkaan sen enempää liitytä, se ei saa sellaista kosketuspintaa. Ehkä omat asiat painavat tai henkilö ei ole kovin läheinen. Silti ajatuksena on, että on hienoa aina kun joku onnistuu, ilahtuu ja on hyväntuulinen. Positiivisuutta pidetään hyvänä ja tavoiteltavana ominaisuutena. Pystytään ehkä jopa sanomaan, että haluaisi itsekin samaa asiaa, toivoisi itsekin joskus onnistuvansa siinä tai että on himpun verran kateellinen toisen iloisesta asenteesta tai onnistumisesta. Se on tervettä kateutta, jota jokainen tuntee joskus ja sellainen saa vain motivoitua yrittämään itsekin. Epäterve kateus on jotain mitä ei myönnetä - ehkä edes itselle- ja se saa aikaan katkeruutta ja synnyttää näitä mörrimöykkyjen pimeitä koloja. 

Olen itse aikaisemmin kuulunut mörrimöykkyihin ja tunnistin sen kyllä itsessäni. Siitä vain ei ollut helppoa päästä eroon. Jos on liikaa tyytymättömyyttä omaan elämään, niin todellakin - positiivinen ihminen ärsytti,enkä ensin edes ymmärtänyt miksi. Se vain ärsytti. Nyt kun huomaan elämäntapamuutokseni etenevän, olen liukunutkin toiselle puolelle. Olen tietoisesti VALINNUT positiivisen asenteen, olen ottanut sen osaksi ajatuksiani. Ikäviä asioita ja ihmisiä osuu kaikille aika-ajoin vastaan, mutta meillä on vapaus valita oma reaktiomme. Kun olen valinnut positiivisuuden, en tuhlaa mieleni kapasiteettia asioihin tai ihmisiin, joista saisin pahan mielen. Aivan tietoisesti katkaisen negatiivisiltä ajatuksilta siivet ja käännän ajatukset mukaviin aiheisiin. Samoin perus-negatiiviset tai tyytymättömyydessä möyrivät ilkeät mörri-möykyt eivät saa minusta otetta. Voin kuunnella ja voin katsoa, mutta siihen se jää. Ajatuksiini he eivät yllä, puhumattakaan että antaisin jonkun pilata päiväni omalla kiukullaan tai asenteellaan. Ei kukaan edes voi pilata toisen päivää - kyseessä on oma reaktiomme toisen provosointiin ja siihen pystymme itse vaikuttamaan. Mitä enemmän vihaamme jotakin, sitä lähemmäksi se meitä tulee ja sitä enemmän tuhlaamme sellaiseen energiaa ja ajatuksia, jotka voisi mielummin käyttää johonkin hyvään.

Positiiviset ihmiset eivät eroa muista, kuin vain valinnoillaan. Myös he tuntevat surua, tuskaa ja muita hankalia tunteita elämässään. Ei positiivisesti ajattelevilla tarvitse olla vain positiivisia asioita tai ihmisiä ympärillään, ei todellakaan. Muiden elämät ja olotilat saavat olla omiaan, niillä ei ole vaikutusta. Ainoa, mitä silloin välttelee, on tietoisesti loukkaavat tai muuten epämiellyttävät ihmiset ja tilanteet. Aina voi valita jotain muuta. Ei ole kyse mistään tähtitieteestä, eikä paremmista tai huonommista ihmisistä. On kyse asenteista ja valinnoista. Itse valitsen positiivisen asenteen - silläkin uhalla, että tulen herättämään ilkeitä mörri-möykkyjä kuopistaan. Minkä asenteen sinä valitset tänään?