Muiden suhtautuminen muutokseen

18.12.2014

Kuohuaako ympärilläsi?

Olet juuri vastannut työpaikan taukohuoneessa kysymykseen, miksi et ota tarjolla olevia Dallaspullia. Ehkä kerroit olevasi dietillä, yrittäväsi vähän välttää herkkuja tai aloittaneesi uuden elämäntavan. Miten vain, saat vastaasi hyökyaallollisen enemmän ja vähemmän mukavia tokaisuja, joiden jälkeen tuntuu, että ainoa mahdollisuus hiljentää kuohu olisi tarttua siihen edessä olevaan pullaan - noin niinkuin toisten mieliksi. Älä tee sitä. Älä ihmeessä tee sitä, tai et tule koskaan onnistumaan.

Muutos parempaan nostattaa tunteita myös muuttujan ympäristössä. Se tuo elävän lähelle totuuden, että monella olisi muututtavaa - ainahan sitä olisi jos oikein etsisi. Harva on täysin tyytyväinen elämäntapoihinsa. On helpompaa olla miettimättä muutostarpeita, jos kukaan muukaan ei sitä tee. Tai jos tekeekin, niin ainakin epäonnistuu siinä ja saamme taas yhdessä manata kuinka pitäisi ja pitäisi mutta ei siihen vaan pysty. Sitten luetellaan kaikki mahdolliset syyt, miksei muutos ole ainakaan juuri nyt mahdollinen. On helpottavaa, että joku toinenkin haluaisi muutosta ja epäonnistuu siinä. Se antaa tilaa olla ajattelematta omia "pitäisi"- asioitaan. Onneksi tämä ei ole ainoa tapa suhtautua.

On myös niitä, jotka aidosti kannustavat ja toivovat onnistumistasi. Oma pieni lähipiirini kuuluu onneksi juuri näihin. Lähipiirillä en tarkoita välttämättä ihmisiä, joita tapaa useimmiten enkä sulje pois kauempana olevia ihmisiä. Lähipiirini sisältää ne henkilöt, jotka olen päästänyt lähelle, piiriini. Siihen voi kuulua vanha ystävä vuosien takaa, jota tapaa kerran vuodessa ja samoin sen ulkopuolelle voi jäädä työkaveri tai sukulainen, jota tapaa päivittäin. Näin itse ainakin miellän asian. Se on joukko läheisiä, joihin luotan 110%:sti ja joiden tiedän seisovan taustajoukoissani uskollisesti tuli mitä tuli. He ovat luottamuksen arvoisia ja haluavat aidosti hyvää. He toivovat minun onnistuvan.                        

Usein sanotaan, että vaikeat ajat näyttävät kuka on todellinen ystävä. Itse sanon, että vaikeiden aikojen aikana ei kannata sellaisia päätelmiä muodostaa. Vasta kun on taas tukevasti omilla jaloillaan, pystyy näkemään selvemmin. Ne, jotka ovat vierellä vielä silloin kun olet noussut, ovat ainoita todellisia läheisiä. Siinä ei välttämättä ole enää henkilöä, joka auttoi joskus jossain tai jonka olet vuosia tuntenut tai jolle tilitit aikonasi huoliasi. Sitä vastoin ympärillä saattaa olla uusia kasvoja ja kauempaa lähelle tulleita henkilöitä. Myllerrys on sekoittanut pakan ja jäljelle jääneet voivat yllättää. Inventaario kannattaa tehdä sitten, kun tasapaino on löytynyt ja näkee kuka missäkin silloin on. Oma lähipiirini on muokkautunut viime vuosina paljon ja ne jotka nyt miellän läheisiksi, ovat sitä aidosti ja rakkaudella.

Kannustavat ja hyvää tahtovat ihmiset tuntuvat olevan harvassa. Useimmiten muuttuja saa vastaansa latistavia, mitätöiviä ja ilkeitä kommentteja. Muuttujasta yritetään luoda muista poikkeavaa nipoa, joka ei tiedä mitään hauskasta ja hyvästä ja joka varmasti tuomitsee kaikki muut jotka eivät elä kuten hän - tylsästi. Yksi tapa mitätöidä on se, että muutosta ei olla huomaavinaankaan. Siitä ei edes mainita, vaikka toisen ulkonäkö olisi kuinka selvästi muuttunut, muut puhuisi asiasta ja se olisi selvästi esillä tavalla tai toisella. Ohittamisen viesti on erittäin selvä; "Muutoksesi on niin turha ja olematon etten ole edes huomannut sitä ja lisäksi minua ei kiinnosta yhtään mitkään terveet elämäntavat, olen täysin tyytyväinen omiini". Hienoa, jos vain olisi totta. Yleisimmin ikävät kommentit sujautetaan " pelkkää hyvää tarkoittavaan"- muotoon, mutta viesti on kuitenkin selvä: lopeta. Lopeta heti.

Yleisimpiä mitä näistä kuulee on;

• " Syötkö sä mitään.."
• " Eikö toi nyt mene ihan yli.."
• " Etkö edes yhtä pullaa voi muka ottaa.."
• " Mikä se tollanen dietti on kun ei saa syödä / syödään vaan kokoajan.."
• " Nykyään on niin muotia olla jollain ihme dietillä.."
• " Joulu on tulossa..."
• " Etkö sä jo kyllästy noihin rehuihin.."
• " Kuinka sä jaksat tollasta älytöntä.."
• " Onko se nyt noin tarkkaa..."
• " Susta on tullut nirso.."

Näitäkin useammin kuulee vastauksena kuulijan vertailuja itseensä, mikä todistaa ihmisluonteen piirteen; kateutta siitä, että joku jaksaa yrittää terveellisempiä elämäntapoja ja samalla latistava kommentti, jonka tarkoituksena on saada muuttuja luopumaan tavoitteestaan. Samalla tyynnytetään omaa mieltä, joka ehkä huutaa että muutos tekisi itsellekin hyvää. Joistain kommenteista paistaa yritys nolata, jättää ulkopuolelle tai pilkata muutoksen yrittäjää.

• " Mä en ainakaan mitään rehuja söisi.."
• " Mua ei kyllä yhtään kiinnostaisi.."
• " Mä ainakin syön tästä nyt pullan, kun toinen ystävällisesti tarjoaa..."
• " Mä en kyllä tuollaista jaksaisi päivääkään..."
• " Kyllä mäkin pystyisin mutta nyt ei vaan kiinnosta/ ehdi/ halua.."
• " Me muut ainakin syödään kunnolla.."
• " Onneksi muille kelpaa kaikki ruuat.."
• " Onneksi nyt joku sentään vielä uskaltaa syödä pullia.."
• " Mua ärsyttää kaikenmaailman hömppä-dietit.."
• " Mua ei noihin älyttömiin dietti-buumeihin saa.."
• " Mä en alottaisi mitään diettiä ainakaan just ennen joulua.."
• " Mua ei tollaseen saisi ikinä.."
• " Mä ainakin aion nauttia.."
• " Anteeksi nyt että mä syön pullan.."
• " Anteeksi nyt kun ei ole rehuja tarjota.."
• " Kyllä mäkin olen laihduttanut, mutta kaikki tulee sit takaisin tuplana.."
  

Aika yleisiä kommentteja. Ymmärrän, jos muuttuja alkaisi valistamaan muita ikävään sävyyn - paasaamaan kuinka he elävät epäterveellisesti, tai jotenkin muuten tyrkyttämään oppejaan tai elämäntapaansa. Harvemmin näin kuitenkaan käy. Itse juttelen lähipiirissäni asiasta jonkun verran, kerron fiiliksistäni ym mutta muille en asiasta puhu, ellei siitä nimenomaan jotain kysytä. Blogia saa lukea ne, joita aihe kiinnostaa ja jos ei kiinnosta, niin jättää lukematta ja kysymättä, niin ei "tarvitse kuunnella". En todellakaan jaksaisi ruveta tarkkailemaan muiden elämäntapoja, kun olen täydessä työssä omieni kanssa. Tottakai olisin valmis innostamaan ja kannustamaan tarvittaessa, mutta noin yleisesti en juurikaan kiinnitä huomiota ympäristön elintapoihin, ellei joku selkeä muutos nosta huomiotani. Jokainen syököön mitä syö ja liikkukoon miten liikkuu. Elämäntavat eivät tee meistä parempia tai huonompia ihmisiä, ne ovat vain tapoja.

Miten sitten suhtautua kommentteihin, joiden tarkoitusperät eivät ole kauniit? Itse uskon, että useimmat eivät edes itse huomaa, mistä tilanteessa on kyse. Suu vain sylkäisee sanoja. Siinä ei yhtään mietitä miltä se tuntuu henkilöstä, joka on juuri tekemässä kovaa työtä terveytensä ja hyvinvointinsa eteen. On helpompi teilata, kuin kokea tunne, että itselläkin olisi ehkä jotain minkä eteen pitäisi nähdä vaivaa. Ongelma on siis ilkeästi kommentoivalla, ei muuttujalla. Elämäntaparemontin myötä joku saattaa menettää henkilön, jonka kanssa oli tottunut valittamaan ja syömään. Onhan sekin menetys, vaikkei sitä ehkä itse huomaakaan. On helpompi koittaa ampua yrittäjä alas ja takaisin yhteisiin mielipuuhiin, kuin jatkaa yksin niitä vähemmän terveellisiä  tapoja. Aika loogista, eikö vain. Siksi olen itse asennoitunut niin, että tiedän odottaa näitä kommentteja ja otan niistä itselleni loukkaantumisen sijaan lisää puhtia purjeisiin. Ampukaa vaan, mutta alas ette tule saamaan! Nappaan jokaisesta tykityksestä kaiken energian itselleni ja käytän sen seuraavissa treeneissä! Minulle riittää, että lähipiirini tukee projektiani. Heillä on aito kiinnostus ja tsemppaus sitä kohtaan, enkä joudu arvostelun kohteeksi vaikken sitä pullaa ottaisikaan. 

Muuttujalla ei ole paljoa oikeuksia. Pitäisi olla mahdollisimman hiljaa, ettei vain paasaisi tai kyllästyttäisi muita. Ruokavalio pitäisi syödä mahdollisimman huomaamattomasti, ettei vain loukkaisi ketään ja liikuntaa on turha mainita - eihän siinä ole mitään ihmeellistä! Iloita ei kannata, koska yritys on jo tuhoon tuomittu. Valittaa ei saa, koska on itse päättänyt aloittaa muutoksen. Tulokset ovat tulisinta myrkkyä - Niitä ei saa tulla, ja jos tulee niin niistä mainitseminenkin on kamalaa itsekehua ja ylpeyttä. Hyvää oloa ei saa missään nimessä näyttää, koska silloin luulee olevansa muita parempi. Jostain kieltäytyminen on toisten tuomitsemista ja epäkohteliaisuutta. Blogin kirjoittaminen on typerää, koska ketään se ei kiinnosta. Muutenkin muutoksen yrittäjä on huomattavasti muita tyhmempi, koska hän on mennyt mukaan hömppä-dietti-buumiin. Oikeastaan, muuttuja voisi vajota maan rakoon ja olla siellä ihan hiljaa. Esiin voi nousta vasta, kun on taas valmis syömään suklaata ja pullaa ja luopumaan liikunnasta. Silloin saa luvan liittyä taas muihin, mutta silloinkin vain nöyränä ja nolona, koska on ollut niin typerä.

Niinkö? Mitä jos nousenkin selkä suorana ja tuotan blogiani ahkerasti? Mitä jos kieltäydynkin pullasta koska olen dietillä? Mitä jos onnistunkin, enkä peitä iloani siitä?

Minä en tuomitse niitä, jotka valitsevat porkkanan sijasta pullan. En tuomitse niitä, joita liikunta ei kiinnosta tai joita laiskottaa. En myöskään tuomitse niitä, jotka valittavat, kun eivät pysty muutokseen syystä tai toisesta. Siksi, en anna myöskään itseäni tuomittavaksi muille. Pyrin pitämään terveet elämäntavat ja nautin siitä. Mikään kommentti ei voi saada minua luopumaan päämäärästäni eikä kukaan voi pakottaa minua vajoamaan maan alle. Päätös on täysin omani, ja valitsen itse miten suhtaudun muiden asenteisiin ja sanoihin.

Ainoa, millä loppujen lopuksi on merkitystä, on oma kommentointini itselleni ja mitä niistä kommenteista nousevat ajatukset saavat minut tekemään. Tänä aamuna ne saivat minut lenkille.