Hymyä,kyyneliä&energiaa
30.11.2014
Kolmas viikko on päivää vaille pulkassa. Kun sanoin tietäväni ettei matka tule olemaan pelkkää juhlaa, niin olin siinä oikeassa. Niitä haastavia hetkiä mahtuu joka viikkoon.Vastapainoksi on kuitenkin paljon enemmän hymyn täyttämiä päiviä, positiivisia muutoksia ja lisääntynyttä energiaa. Vaikeaa se kyllä on, jos edellinen päivä on ollut loistava - treeni kulkenut hyvin, mieli ollut iloinen ja kaikki sujunut hyvin, mutta sitten seuraavana aamuna herääkin kauheisiin kipuihin, kaikki paikat tuntuvat olevan kuin betonista ja ruokahalu nollassa. Hetkeksi mieleen yrittää hiipiä ajatus "ei tästä tule yhtään mitään", mutta se on yksi niistä jotka jätän täysin omaan arvoonsa. Ajatusta ei voi estää - se tulee kun tulee,mutta tärkeää on se, miten siihen suhtautuu. Lannistavat ajatukset painaa ihmistä alaspäin jos sen antaa tehdä niin, mutta ilman omaa reaktiotamme pelkkä ajatus on voimaton. Joten ne kuuluvat ajatuksiin, jotka huomaan kyllä tulevan, mutten jää niitä ruokkimaan yhtään sen enempää. Se vain tulee ja menee. Jos huomaan että meinaan hypätä kyytiin - ruveta keräämään mieleeni kaikkia negatiivisia ajatuksia, muistelemaan epäonnistumisia, etsimään asioita jotka eivät ole vielä muuttuneet - silloin on aika puuttua ajatuksenkulkuun.
Muistutan itseäni, että on aivan sama mikä tilanne on nyt, on aivan sama mikä tilanne oli kuukausi sitten ja on aivan sama mikä se tulee olemaan kuukauden päästä - en voi kuin onnistua, eikä sitä onnistumista tarvitse pistää mihinkään aikajanaan. Joka päivä vie minua eteenpäin kohti parempaa fyysistä kuntoa, lisää energiaa päiviini ja parantaa terveyttäni monin tavoin. Myös ne vaikeat päivät. Kipu ei ole este, se on korkeintaan hidaste. Eikä muutostani voi mikään ajatus pysäyttää - sillä ei ole voimaa siihen ellen itse sitä anna. Olen tehnyt päätöksen, valinnut positiivisen asenteen ja ne ovat ainoita ajatuksia joille luovutan nyt voimaani. Laahustan tai juoksen - olen kokoajan silti matkalla!
Kuluneeseen viikkoon on mahtunut paljon. Oli pidettävä treenitaukoa ja huollettava hartioita kuntoon ja sitä vastoin oli myös päiviä, kun treenistä nautti enemmän kuin aikoihin juuri siksi, että siihen pystyi taas. Viikko sitten harmittelin ettei viikonloppu mennyt suunnitelmieni ja toiveideni mukaan, mutta tämä viikonloppu onkin sitten juuri sellainen, mitä halusin; aktiivinen, energiaa täynnä oleva ja silti mukaan mahtuu myös rentoutumista ja nautiskelua. Kyllä kannatti odottaa!
Eilen heräsin pirteänä - kuten tänäänkin - ja ruoka on maistunut taas. Eilen aamupäivästä aloitin siivoamaan ja hain joulukoristeet esille. Kaupasta hain tulevan viikon varalle hyviä ruoka-aineita ja suunnittelin samalla viikon menua hyvän matkaa eteenpäin. Treeni, lenkki tyttären kanssa, venyttely ja päälle sauna ja leppoisaa yhdessä oloa. Tänään vuorossa on taas sali puoliltapäivin, niin loppupäivän saa sitten rauhoittaa. Piparitaikina odottaa leipureitaan ja glögi on valmiina kaapissa. Joulukoristeiden ja - valojen laittaminen luo mukavaa lämpöistä tunnelmaa ja tyttäreni odottaa niitä kovasti. Nappiin ovat siis nämä päivät mennet.
Nyt viikonloppuna olisi niin kutsuttu "tankkauspäivä", mutta koska oma viikkoni meni ruokien puolesta ala-kanttiin, niin siirrän tankkaustani vähän tuonnemmaksi. Viilaan nuo annokset ja ruoka-ajat takaisin kuntoon niin sitten on mukavampi tankkailla. Ruokien syömättä jääminen on yhtä huono asia kuin että söisi ylimääräistä, eli on tärkeää tehdä korjausliike sen osalta ja hyvin nyt on muutama päivä taas mennytkin. Nälkää ei ole, mitään himoja ei ole tullut ja ohjeistetut ruuat ovat hyviä. Olotila on ollut kyllä ajoittain jotenkin hönö- vähän niinkuin "kävisi hitailla", mutta ihmekös tuo kun tämä on ollut niin iso muutos kropalle.
Tästä blogista sen verran, että pahoittelen valokuvien laatua, niihin on tulossa muutosta tulevaisuudessa. Samoin toivon että äidinkielen ystäviltä löytyy vähän sietokykyä; kielioppini kärsi inflaation aikoinaan, kun kävin englannin kielisen lukion. Jostain syystä siitä asti olen saanut palautetta, ettei kielioppini vastaa suomalaista alkuperää. Kirjoitan kuulemma suomea, mutta ulkomaalaisella kieliopilla. Joskus yritin siihen vähän panostaakin että korjaantuisi, mutta tuntui että lauseenrakenteet menivät vain enemmän sekavaksi. Olen aina tykännyt kirjoittaa ja äidinkieli olikin yksi vahvuuksistani ennen lukio-aikaa.
Mielestäni kirjoitustyyli vastaa allekirjoitusta ja tämä on minun tyylini. Jokaisella on omalaisensa ja joskus se voi olla niinkin omalainen, että kirjoittajan tunnistaa siitä heti. Itselleni pääasia on, että teksti on luettavissa ja ymmärrettävissä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia..
Mukavaa pikkujoulu-aikaa kaikille!
