Kun treeni tympii..

6.12.2014

On tämä vaan aika rollercoaster:ia, ei muuta voi sanoa. Täydestä motivaatiosta pudotus olotilaan, kun treeni tympii ja paljon! Kun mietin tarkemmin syytä, niin ajattelin, että kyseessä on se ettei odotukseni vastanneet treenejen sisältöä. Kun on muodostanut jonkun oletuksen eikä asia toteudukaan sen mukaan, niin silloin on tehtävä jotain muuta mihin oli varautunut. Sillä hetkellä kyse oli treeni liikkeiden ja sarjojen toistomäärästä.

Joka viikko tulee jotain muutoksia ruoka-ja treeniohjeistuksiin. Olin itse olettanut, että liikkeiden toistomäärät (salilla tehtävissä treeneissä) vähenevät ja painoja saisi lisätä. Niin ei sitten käynytkään, vaan toistoja lisättiin. Olin niin pettynyt, kun sain ensi viikon ohjeet ja aloin heti kellottamaan että kuinka pitkiä treenejä niistä oikein tulisi niillä toistoilla toteutettuna. Hetkessä alkoi tympimään ajatus koko treenistä, ja ajankäytöstä. Hitusen kärsimättömänä luonteena pitkät sarjat ja lukuisat toistot tuntuivat vielä ikävimmiltä, kuin mitä ne ehkä muuten tuntuisi.

Siinä pienessä ajassa mielessä ehti käydä kaikki epätoivoa valmistelevat ajatukset, joista osan sain kiinni:

"Ei tästä tule mitään.."

"En varmana lisää enää yhtäkään toistoa.."

"En sitten treenaa enää lainkaan.."

"Kaikki on ollut ihan turhaa.."

"Tästä ei ole mitään hyötyä.."

"Pitäköön typerät treeninsä.."

"Asukoot itse salilla tunteja, minä en siihen rupea.."

"Miksi en samantien sitten myös söisi karkkikaappia tyhjäksi.."

"Epäonnistuin, todella huono koko tämä ohjelma.."

.....ja nämä ovat vain pieni osa niistä kaikista mieleeni tulvineista ajatuksista! Tuli vihainen, petetty, pettynyt ja lannistunut olo. Pari tuntia velloin siinä ajatustulvassa, kunnes päätin, että kokeilen nyt vielä josko Farmin porukalta tulisi jotain oljenkortta. Ehkä saisin uudet ohjeet, tai luvan treenata ihan miten haluan..

Vaan ei, sainkin kannustavan vastauksen, mikä ensin hetkellisesti jopa ärsytti. En halunnut kannustusta! Halusin luvan repiä treeniohjeet ja saada vaihtoehtona vaikka jotain ihanan nopeaa helpotusta niiden pitkien treenejen sijaan. Halusin jonkun taianomaisen vastauksen, mikä vapauttaisi niistä lukuisista toistoista ja antaisi silti toivotut tulokset. Halusin luvan syödä kaikkea mitä mieli vain tekisi ja ehkäpä halusin jopa luvan luovuttaa koko touhusta! Todellako? Kyllä, todella. Niin on ihmismieli kummallinen, ei muuta voi sanoa.

Hetken vastausta maisteltuani, katseeni avartui näkemään tilanteen kokonaisuutena. Nyt oli tullut se hetki, kun syystä tai toisesta olisin halunnut luovuttaa ja se oli juuri se hetki, jolloin selkäranka testataan! Luovutanko vai jatkanko?

Ihan yhtä nopeasti, kuin yllämainitut negatiiviset ajatukset olivat vyöryneet, alkoi mieleeni tulvia jotain ihan muuta:

"Mitä ihmettä oikein ajattelen.."

"Nyt nainen ihan oikeasti.."

"Näinkö heikko olen - en todellakaan.."

"Positiivisuutta..nyt sitä positiivisuutta.."

"Tässähän mennään kokoajan eteenpäin.."

"Olen tehnyt päätökseni.."

"Miten järjettömiä ja turhia negatiivisia ajatuksia.."

"Minähän en luovuta, en todellakaan luovuta!"

..ja olin pinnalla taas. Tukevasti jaloillani, mutta aavistuksen ihmeissäni mitä oikein tapahtui. Olinko TODELLA ollut luovuttamassa? Luovuttamassa vain koska treeni-ohjelmiin tuli lisää toistoja? Tämähän on järjetöntä, täysin järjetöntä!

Niin, mitä oikein tapahtui? Sain vielä jatkoa vastaukseen, ja siinä muistutettiin, että jopa monia kisoja käyneellä tulee noita hetkiä. Juuri noita epätoivon, lannistumisen ja turhautumisen hetkellisiä päällekäyntejä. Ne menevät ohi, niistä pääsee yli, jatketaan. Lohduttavaa on, että nämä äkilliset pohjakosketukset vähän niin kuin kuuluvat asiaan ja vielä lohduttavampaa on, että nämä ovat voitettavissa aina jos vain haluaa. Minä haluan!

En usko, että kohdallani oli edes kyse treenejen sisällöstä. Tielleni vain osui hyökyaalto. Kuitenkaan se ei voi katkaista matkaani - ei paiskata minua takaisin rannalle mistä lähdin, eikä myöskään vastarannalle, missä matka olisi jo tehty. Se tuli ja jouduin pärskimään hetken, mutta mukaansa se ei minua saanut, eikä tule jatkossakaan saamaan. Ei varmasti!

Luotan täysin Fitfarmin porukkaan ja tiedän etten voi epäonnistua ainakaan heidän vuokseen. Tiedän, että annetut ohjeet ovat perusteltuja ja toimivia ja tiedän, että he osaavat tämän jutun. Nyt vain kävi niin, että oli minun vuoroni koskettaa pohjaa. Paiskauduin alas varoittamatta siltä aallonharjalta, jossa surffailin vielä hetki sitten täysissä fiiliksissä.  Nämä ovat juuri niitä hetkiä, joista olin kuullut, mutten ollut näin vahvasti kokenut. Itsehän sanoin jo etukäteen tietäväni, ettei matka tule olemaan ruusuilla tanssimista! Tässä on tekemistä, haastetta ja paljon hetkiä kun on vain jatkettava, vaikka ei juuri sillä hetkellä kiinnostaisi. Kuitenkin kokonaisuutta katsottaessa, olen nyt jo saanut paljon enemmän positiivisiä kokemuksia ja tuloksia, kuin mitä olin osannut etukäteen odottaa. En luovuta, en todellakaan luovuta! Huomenna menen taas salille ja teen jokaikisen ohjeistetun liikkeen ja toiston, ja tiedän niistä jokaisen olevan sen työn arvoisia.