Tuloksia ja suunnitelmia
17.12.2014
Olen ihan tietoisesti pyrkinyt välttämään vaakaa ja keskittynyt enemmän hyvään oloon ja kunnon sekä voiman kasvuun. Vaatteista olen kyllä huomannut muutosta tapahtuneen ja eilen kaivoin mittanauhan esiin. Kuudessa viikossa on lähtenyt aikamoinen määrä senttejä, esim. vyötäröltä 15cm. Onhan se palkitsevaa, vaikkei päätavoitteena pitäisikään painon pudotusta. Käsissä tuntuu olevan ylimääräiset kaikkein tiukimmassa, mutta on niissäkin kiinteytymistä tapahtunut. Muutosta näkyy myös ihossa, kynsissä ja hiuksissa. Kolme ihmistä on kysynyt, onko tukkani oma ja kyllä se on. Itse en ollut huomannut niin selvästi sen nopeaa kasvua. Vaatteiden kanssa on meneillään harmillinen välivaihe; Useimmat vaatteet ovat jo liian isoja pidettäväksi ja kuitenkaan en vielä tässä vaiheessa näe järkeä siinä, että alkaisin ostamaan uusia. Tarkoituksena on muokata kroppaa vielä hyvän aikaa, niin se tulisi turhan kalliiksi.
Joulun tuloa olen miettinyt, että siinä onkin aikamoinen haaste sitten, ettei pakka pääsisi ihan levähtämään käsiin. Jo ennen projektin alkua, laskin kyllä joulun osuvan siihen, mutta jos aina siirtäisi päätöksiään juhlien tai pyhien perusteella, niin ei niitä päätöksiä olisi oikein milloinkaan hyvä tehdä. Jouluna aion herkutella jouluruuilla, mutta karkkejen sijaan olen esittänyt pukille toiveen saada proteiinipatukoita ( joista todella tykkäänkin enemmän). Tärkeimpänä näen sen, ettei joulu "jatku" päivätolkulla, vaan ruoka-ajat ja tutut ruoka-aineet palaavat mahdollisimman pian takaisin käyttöön. Treeneistä en aio stressata lomalla, mutta uskon että ainakin lenkillä tulee käytyä.
Tämän valmennuksen päätyttyä jatkan toiseen valmennukseen, mutta siitä sitten vähän lähempänä enemmän. On kyllä hieno fiilis aloittaa uusi vuosi näillä kuvioilla! Elämäntapamuutos on tuonut mukanaan niin paljon hyvää, että tästä ei yksinkertaisesti enää halua luopua. Muistissa on kirkkaasti vielä se olotila joitain kuukausia sitten, ja kun sitä vertaa tähän hetkeen, niin voi todeta vain että kyllä on kannattanut.
Jouluun on kuitenkin vielä viikko ja alkavaan vuoteen kaksi viikkoa, joten nyt keskityn tähän hetkeen niin hyvin kuin pystyn. Eilen kävimme tyttäreni kanssa taas lenkillä ja tälläkertaa "sain luvan" myös kävelysauvoihin. Puolessa välissä matkaa toinen sauva pärähti rikki. Käsilenkki irtosi kokonaan ja huomasin, että sitä kiinni pitänyt pieni osanen oli tippunut jonnekin. Aikamme sitä etsittyämme luovutimme ja päädyin solmimaan käsilenkin niin, ettei se päässyt irtoamaan. Solmu aukeili kuitenkin matkalla ja kaiken lisäksi asfalttitassut lipsuivat vähän väliä, kun tie oli osittain jäinen. Lenkki ei ollut siis mikään suurin nautinto siinä vaiheessa...
Palasimme kotiinpäin osittain samaa reittiä, kuin mistä lähdimme ja jotenkin ihmeen kaupalla bongasin hukkuneen palan kävelytieltä. Se oli aivan ehjä ja ihmettelimme kuinka se osuikaan silmään, vaikka oli jo pimeää ja pientä mustaa muovikappaletta oli lähes mahdoton nähdä tummaa asfalttia vasten. Siinä se kuitenkin oli ja voila`; sauva on taas käyttökunnossa. Hyvä tuuri kävi, vaikka alku oli aika takkuinen. Lenkin päälle tein lihaskuntotreenin - tosin lyhyemmässä muodossa ajanpuutteen vuoksi. Tänään onkin sitten vuorossa ihan täysi treeni. Eli tiedossa hikeä ja hampaitten kiristystä, aah!
