Urheiluvammat

                                                                                                             29.11.2014

Sanotaan, että" urheilija ei tervettä päivää näe". Tällä vanhalla sanonalla viitataan pieniin ja joskus suurempiinkin liikunnan tuomiin vammoihin ja kiputiloihin.

Yleisimmät näistä taitavat olla niin kutsuttu nilkan nyrjähdys ja muut venähdykset. Vammasta riippuen, siihen voi liittyä myös murtuma, repeäminen  tai sijoiltaanmeno. Paljon liikkuvilla esiintyy myös rasitusmurtumia (aka marssimurtuma). Myös muut rasitusvammat ovat yleisiä, samoin lihasten/nivelten muut kiputilat ja kulumat. Aina vammaan ei liity tapahtumaa, minkä tietäisi vamman aiheuttajaksi, esim. rasitusmurtumat ja muut rasitusvammat saattavat kypsytellä itseään pitkän aikaa ennen, kuin kipu äityy kovaksi.

Etenkin hitaasti kehittyvissä vammoissa on paljon yhteisiä tekijöitä; Kipu saattaa olla vaihtelevaa, joskus hankalasti paikannettavaa, eikä ole kertoa syytä mistä oireet saattaisivat johtua. Usein nämä ovat kipuja, joita siedetään hyvinkin kauan - liian kauan. Jos sama paikka oireilee selkeästi pidemmän aikaa, tulisi aina sen aiheuttaja selvittää. Pienestä kivusta alkanut pitkäaikainen vaiva voi pahentua pisteeseen, jossa leikkaus on ainoa jäljellä oleva vaihtoehto. Sitävastoin taas pienet nyrjähdykset ym voi hyvin hoitaa kotona ja hakeutua lääkärille vasta, jos vamma pahenee, aiheuttaa kohtuutonta kipua tai ei ota parantuakseen.

Nyrjähtämisissä pelätään usein murtumaa ja käydään "varmuuden vuoksi" päivystyksessä. Kuitenkin päälinjaksi pätee useimmiten maalaisjärki - Jos jalalla voi astua, se liikkuu normaalisti kakkiin suuntiin, näyttää olevan oikeassa asennossaan eikä turvotus ole erityisen suurta, niin todennäköisesti kyseessä ei ole murtuma. Tässä normaaleja liikeratoja voi toki rajoittaa turvotus/kipu, mikä kuuluu asiaan. Poikkeuksiakin on - esim.pientä hiusmurtumaa/murtumaa ei välttämättä ulkoapäin näe, mutta eri asia on myös se, tehdäänkö sellaisille ylipäätään mitään, vai annetaanko parantua itsestään. Riippuu paikasta ja vammasta kokonaisuudessaan. Useimmiten kuitenkin kipu ja nämä muut tekijät ovat hyvä mitta vammaa arvioidessa-  jos on käynyt pahasti, sen  useimmiten huomaa tavalla tai toisella.

Kaikkiin venähtämisiin, revähdyksiin ja muihin äkillisiin pieniin tapaturmiin on sama ensiapu, mikä olisi hyvä muistaa: Kolmen K:oon sääntö; Kylmä, Koho ja Kompressio (paine) ja se tulisi toteuttaa heti vamman tapahtuman jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa esim.nilkan suhteen sitä, että asettuu lepoon, laittaa vamma-alueelle viileää ja pienen paineen sekä nostaa raajan kohoasentoon. Helpoimmin tämän voi toteuttaa siderullalla ja kylmäpussilla (tai vaikka pakastevihannespussilla).Huom! Jäistä pussia ei saa koskaan laittaa suoraan ihoa vasten paleltuman ehkäisemiseksi eikä myöskään rikkoutuneelle iholle. Hyvä keino on kietaista ensin pari pyöräytystä sidettä, laittaa kylmäpussi väliin ja jatkaa napakasti siderulla loppuun, jolloin alue saa myös tarvitsemansa paineen. Nämä kolme ehkäisevät alueen turvotusta, lievittävät kipua ja nopeuttavat paranemista. Suurin virhe on ensiavun viivästyminen; sitä aletaan hoitamaan vasta myöhemmin, kun alue on jo turvonnut ja kipu yltynyt. Tosin silloinkin se on parempi kuin ei mitään. 

Näihin kipuihin valitsisin tulehduskipulääkkeen, jos jotain tarvitsee. Ibuprofeiini (Burana, Ibuxin..) on varmaan yleisimmin käytetty. Paracetamol (Panadol ym) ei ole tulehduskipulääke, eli sillä ei ole tulehdusta poistavaa vaikutusta. Se on kuitenkin vatsalle ystävällisempi vaihtoehto, mutta tulehdusta epäiltäessä/ ehkäistessä olisi hyvä käyttää jotain muuta valmistetta. Jos iho on vamma-alueella ehjä, niin myös paikallisesti käytettävät voiteet ovat hyvä vaihtoehto. Niitä on lääkkeettöminä (kylmägeeli) sekä lääkkeellisinä (Voltaren ym). Nyrjähtänyt nilkka on hyvä pitää kevyesti sidottuna muutaman päivän.

Muihin kiputiloihin; lihasten kipeys, rasitusvammat ym on yleensä kotikonsteina hyviä; alueen lepo, yllämainitut voiteet sekä lihasten osalta hieronta ja venyttely. Liikeratoja on myös hyvä pitää yllä, eikä alkaa esim.nilkuttamaan/ varomaan liikaa vamma-alueen normaalia käyttöä. Rasitusvammoissa tosin olisi tärkeää, ettei vammaa altistettaisi hetkeen rasitukselle, vaan vain levolle. Useimmiten kuitenkin ohje on, että saa liikkua ja liikutella "kivun sallimissa rajoissa".

Liikkuvan ihmisen lääkekaapista olisi siis hyvä löytyä ainakin nämä perustuotteet; Kylmäpussi, siderullia sekä tulehduskipulääke/voiteita. Ja malttia, että vamma saa tarpeeksi aikaa parantuakseen.

Luotettavaa lisätietoa; www.terveyskirjasto.fi